Taijiquan on kiinalainen kamppailutaito, joka tunnetaan Suomessa yleisimmin nimellä taiji tai kiinalainen aamuvoimistelu. Erään legendan mukaan taijin kehitti taolainen kuolematon munkki Chang SanFeng tarkkailtuaan linnun ja käärmeen taistelua.

Taijiquanissa yhdistyvät kiinalainen terveysliikunta eli chi kung, meditaatio ja sisäinen kamppailutaito eli neijia. Laji kuuluukin kiinalaisiin kamppailutaitoihin eli wushuun, mutta nykyaikana harjoittelussa korostetaan lajin mieltä ja kehoa tasapainottavia ominaisuuksia.

Taijiquaniin kuuluvat erilaiset hengitys-, rentoutus-, energia- ja liikesarjaharjoitteet. Lisäksi lajiin kuuluvat pariharjoitteet. Taijiquanissa harjoitellaan myös aseilla, joista yleisin on miekka (jian).

Yin/Yang-symboli, joka esiintyy myös seuramme logossa, kuvastaa kahden vastavoiman välistä tasapainoa ja jatkuvaa muuttumista. Näiden kahden voiman muodostamaa kokonaisuutta kutsutaan nimellä taiji. Kun taijihin liitetään vielä liitetään nyrkkiä tarkoittava sana quan, saadaan viittaus lajin kamppailulliseen alkuperään. Taijiquanista puhuttaessa käytetään usein nimea taiji vaikka se alunperin on tarkoittanut itämaista filosofiaa.

Harjoittelussa vastavoimat ilmenevat monin tavoin mm. mieli ja keho, rento ja jäykkä, terveys ja kamppailullisuus tai eteen ja taakse. Yksittäisen liikkeen loppu sisältää jo seuraavan alun, jolloin liike virtaa kuin vesi. Kun eri voimat saadaan tasapainoon, muodostuu harmonia.

Taiji on nykyään jakautunut neljään pääkoulukuntaan: Yang, Chen, Wu ja Sun. Vanhin tyyli-suunnista on Chen-tyyli, jonka historiaa voidaan seurata 1700-luvulle. Siinä vaihtelevat hitaat ja nopeat liikkeet, ja se on muodoltaan monimuotoisempi, fyysisempi ja kamppailullismpi kuin muut taijiquanin tyylit. Chen-tyylistä kehitetty pehmeämpi ja rauhallisempi Yang-tyyli on levinnein maailmalla. Wu- ja Sun-tyylit on kehitetty Yang-tyylistä. Seurassamme harjoitellaan Yang- ja Chen-tyyliä sekä 42-liikkeen sarjaa, joka on näiden 4 tyylin sekoitus.

Harjoittelussa kiinnitetään erityisesti huomiota rentouteen ja hyvään vartalon asentoon sekä oikeaan tekniikkaan. Liikkeet tehdään hitaasti, jolloin on mahdollista tarkkailla paremmin omaa vartaloa ja sen asentoa sekä tehdä liikkeet turvallisesti. Taijin hidas liiike yhdistettynä rauhalliseen hengitykseen rauhoittaa mielen ja kehon. Taijia onkin kutsuttu liikkuvaksi meditaatioksi.

Taijissa kaikkien liikeiden tulisi tapahtua koko kehoa hyväksikäyttäen. Vartalosta alkava liike jatkuu raajoihin asti, näin liikkeistä saadaan tehokkaita ja taloudellisia. Rennossa liikkeessä hartiat ja kyynärpäät pidetään alhaalla, selkä säilytetään suorana ja liikkeitä ei viedä ääriasentoihin. Mielellä on suuri merkitys liikkeen synnyttäväna tekijänä.

Useimmat harrastajat tekevät taijia sen terveydellisten vaikutusten ja hyvän olon vuoksi. Taijin on havaittu vaikuttavan suotuisasti verenkierto-, hengitys-, ruuansulatus- ja hermojärjestelmään. Moni on saanut apua mm. stressiin ja selkävaivoihin. Hyvin tärkeää on elinvoiman eli chin tasapainottaminen ja vahvistaminen.

Liikkeiden rauhallinen ja kehoa tasaisesti kuormittava suoritustapa soveltuu kaiken kuntoisille ja ikäisille. Fyysinen ja psyykkinen kunto kohoavat harjoittelun myötä ja kilpailla tarvitsee vain itsensä kanssa.

Taijin liikkuminen pohjautuu koko kehon voiman tuntemiseen. Tätä ns. sisäistä voimaa harjoitellaan mm. paikallaan ja liikesarjan liikkeissä. Sisäinen voima pohjautuu kehon ja mielen kokonaisvaltaiseen käyttöön. Pariharjoitukset ovatkin tärkeä osa näiden periaatteiden ymmärtämiseksi. Taijin pariharjoituksia kutsutaan nimellä tui shou (engl. pushing hand). Taijiquaniin kuuluu myös kehon juurtumista ja asentoa testaavia harjoitteita, parisarjoja sekä liikkeiden kamppailusovellutuksia.

Taijissa pääasiallinen harjoittelu tapahtuu yksinään liikesarjojen ja sisäisten harjoitteiden kautta, joten eteneminen pariharjoitteissa on hidasta. Pariharjoitteita tulee pikkuhiljaa harjoittelun myötä ja ne rakentuvat mielen ja kehon rentoutumiselle, perusteiden ymmärtämiselle sekä hyvälle asennolle, jonka kautta saadaan liikkeisiin rentoa voimaa.

Harjoittelu on nykyään liikesarja- ja terveyspainotteista, joten tehokasta itsepuolustusta hakeva saattaa pettyä. Harjoittelun edetessä jokainen harjoittelija voi valita oman motivaationsa ja mielenkiinnon mukaan, kuinka paljon kamppailullisuutta hän ottaa mukaan harjoitteluunsa.

Suurimmalla osalla taijin harrastajista on hyvin vähän kokemusta pariharjoittelusta. Liikesarjojen ja sisäisten harjoitteiden opiskelullakin pääsee pitkälle ja monille ne riittävätkin, mutta taijissa on monta asiaa, jotka ymmärtää vasta pariharjoittelun kautta. Pitää myös muistaa, että taijin liikkeiden oikea suoritustapa pohjautuu kuitenkin kamppailusovellutuksiin, joten oppimisen ja ymmärtämisen kannalta harrastajan olisi syytä tutustua jossain vaiheessa parisovellutuksiin.

Kamppailutaitoja jo harrastava löytää taijista monia perusperiaatteita, jotka tukevat ja vahvistavat omaa harjoittelua. Näitä ovat mm. rentous, liikkeen virtaavus ja painopisteen siirrot liikkeissä sekä sisäisen voiman harjoitteet.

Suomessa taijia on harrastettu pienissä seuroissa ympäri maata 1970-luvulta lähtien. Yang-tyylin harrastajia on eniten ja yleisimmin tehdään ns. 24-liikkeen sarjaa, joka on kehitetty vuonna 1956 pitemmästä 108-liikkeen sarjasta. Sarjan alkupään liikkeet ovat helpompia, vaikeutuen loppua kohti.

Yang-tyylin lisäksi Suomessa harrastetaan ainakin Chen- ja Wu-tyylin taijia. Taijin suoritustapa saattaa vaihdella suurestikin riippuen mistä ja keneltä sarja on opittu. Perusperiaatteet pysyvät kuitenkin samana. Harrastajia Suomesta löytyy useita tuhansia.